Saturday, June 6, 2009

syy hiljaisuuteen

Hei, pitkästä aikaa! (tai no pitkästä ja pitkästä, vajaa kaksi viikkoa on mennyt viime postauksesta).
Mä jouduin vähän ikävästi ja kiireellisesti ilmoittamaan tauostani, enkä oikein osannut sanoa siihen mitään syytäkään. Nyt kuitenkin olen takaisin, ja ajattelin, että olis ehkä hieman outoa että vaan jatkaisin, enkä kertoisi taukoni syytä, etenkin kun kyseinen asia tulee rajoittamaan mun elämääni vielä aika kauan aika paljon, mistä syystä saatan vaikuttaa ihan älyttömän nolifeltä. Jotenka siis...
Mä jouduin pari viikkoa sitten Jorvin sairaalaan anoreksiani vuoksi. Tuntuu tyhmältä jotenkin selittää sitä täällä, etenkin kun en todellakaan omasta mielestäni näyttänyt anorektiselta. Eikä tämä todellakaan ole mikään säälinkerjäyspostaus, mun mielestä te lukijat vaan ansaitsitte kuulla sen totuuden, tai silleen. No joka tapauksessa, mun pulssini siis oli jo vaarallisen alhainen, ja riski rytmihäiriöihin ja sydänkohtaukseen oli niin suuri, että mun lääkäri määräsi mut osastohoitoon. Nyt nuo viimeiset pari viikkoa on olleet varmaan yhtiä mun elämäni rankimmista, sairaalassa oli todella tiukka kuri (mä en esimerkiksi saanut mennä edes vessaan yksin), mä missasin mun ysiluokan päättärit ja ihanat ilmat, ja kaikenlisäksi mä olen joutunut syömään tosi paljon, mikä on stressannut ja ahdistanut ihan mielettömästi. Paino kuitenkin rupes nousemaan ja samoin pulssi, ja nyt tänään mä pääsin kotilomalle. Tiistaina mun pitää mennä käymään labroissa ja lääkärillä, ja jos kaikki täällä kotona on mennyt hyvin, niin mä pääsen kokonaan kotiin. Mä en nyt sen tarkemmin kertonut mitään tosta mun sairaudestani, tai sen kehityksestä, mutta mä ihan mielelläni kyllä vastaan jos jollain on jotain kysyttävää, tai siis etten koe sitä semmoisena asiana etten viitsisi puhua siitä.
Ah, kotona on niin ihanaa kyllä! Ja mikä parasta, äiti ja iskä osti mulle tänään jonkun Sonyn järkkärin, päättäjäislahjaksi niinkun, se on ihana! Mutta siis, mä en nyt vielä tiedä postaustahdista, toki koitan saada jotain aihetta repäistyä, mutta mä en oikeastaan saa paljoa liikkua kotoota pois, joten mun elämäni tosiaan on melkoisen tylsää nyt hetken.. Mutta, tässä siis syy parin viikon hiljaisuuteen.

11 comments:

  1. Ihan omalla kokemuksella niin elämä hymyilee ihan varmana sullekin vaikka tuntuiskin joltain ihan muulta.Ihan tippa tuli linssiin kun luin tekstisi. En halua enempää sanoa, koska pelkään että loukkaan jotenkin jos sanon jotain väärin enkä tosiaan tahdo niin. Parane<3

    ReplyDelete
  2. Karolii-na: Kiitos kommentistasi, ei tosiaan tarvitse sanoa enempää, mutta en mä semmoisesta loukkaantuisikaan. Tän aikana oon saanut kuulla niin monia inhottaviakin kommentteja, mutta nyt alan ymmärtää niitäkin vähän paremmin. Ja senkin olen huomannut, että kun aivot saa ruokaa, niin ne myös toimii paremmin, ja mun ajattelukyky on parantunut jo nyt ihan huimasti :) Kyllä tää tästä, päivä päivältä rakennan siltaa onneeni :)

    ReplyDelete
  3. Musta sä oot kyllä tosi laiha,mut en mä ois uskonu että sulla on tommonen sairaus ;o

    Parane pian <3

    ReplyDelete
  4. voi että:( parane toki pian, toivottavast nyt pääset kokonaa kotii :)

    ReplyDelete
  5. Emmi: No kuulen tuota kyllä usein, mutta kun pää on pipi niin pää on pipi.. (siis että aivoissa kun on vikaa niin ei auta :D) Ja kiitos, koko aika koitan :)

    ellu: Mäkin toivon tosissani, että pääsen :)

    ReplyDelete
  6. Pikaista paranemista! ja yksi vinkki: vaikka ruoka ei maistuisikaan, se pitää vaan vaikka niellä alas, minullakin joskus kipeänä tuntunut ettei tee mieli syödä.

    ReplyDelete
  7. Ku luin ton sun tauko merkintä jutun, nii arvasin heti et se liittyy sun syömiseen, ku puhut sillä tavalla ruuasta että se antaa ymmärtää et se ei oikee oo sun kaveri tai sillee :DD Tyhmä selitys mut ihasama. PARANE<3

    ReplyDelete
  8. *~SL: Kiitos, pakkohan se on tosiaan noin ajatella :)

    Anonymous: Aijaa, en itse oo huomannut tommosta, mutta voi se olla joo paljon mahdollista..

    ReplyDelete
  9. Kyllä mäkin oon huomannut nyt kun ilmotit anoreksiasta niin olisin voinut jo ennen vetää asioita yhteen ja tajuta ennen kun mainitsit.Mutta onneksi maailmassa on paljon ihmisiä jotka siitä on parantunut ja oon aivan varma että säkin jos on tahdon voimaa parantua, tee se itses vuoksi! Hei voit kyl tulla mulle puhuu aina jos voin vähänki auttaa!:)

    ReplyDelete
  10. voiih, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.. : ) sairaalassa olo ei tosiaankaan oo mitään kivaa.... elämä voittaa siinä vaiheessa :)

    ReplyDelete
  11. Karolii-na: Aijaa, tosiaan mun mielestäni hassua, miten olette huomanneet :o Ja kiitos, mulla ei ole liikaa ihmisiä kenelle jutella..

    karoliina: Juu totta, sairaalassa on KAMALAA.

    ReplyDelete

(: